Muutos on mahdollisuus

Otetaanpa esimerkki. Kuulet, että työpaikkasi muuttaa uusiin, suurempiin tiloihin. Pääsette viimein pois jo liian pieniksi käyneistä tiloista, mutta työmatkasi tulisi myös jonkin verran pitenemään. Mitä tunteita uutinen sinussa ensimmäisenä herättäisi? Olisitko innostunut uuden toimipisteen tuomista mahdollisuuksista ja kuntosi kohenemisesta pidemmän pyörämatkan myötä vai kauhuissasi joutuessasi luopumaan tutusta ympäristöstä?

Siinä missä toiset rakastavat seikkailuja ja uusia haasteita, toiset taas pitävät enemmän tutusta arjesta rutiineineen. Siitä, että asiat tehdään kuten ennenkin. Koskipa muutos mitä tahansa, on toinen sen edessä avoimin mielin heti ensikuulemalta kun toinen taas vaatii enemmän kypsyttelyä. Vaikka kumpikaan reagointitapa ei ole toistaan huonompi, saattaa nykypäivän hektinen ja alati kehittyvä yhteiskunta teknologisine mullistuksineen luoda haasteita hitaastilämpeäville yksilöille.

 

Rutiinit luovat turvaa, mutta liika on liikaa

 

Jokainen tarvitsee arjessaan rutiineja. Ne tasapainottavat ja rytmittävät päivää ja luovat turvaa hektisyyden keskellä. Rutiinit auttavat pitämään asioita hallinnassa, oman kontrollin alla. Etenkin äkilliset muutokset horjuttavat tuota turvallisuudentunnetta. Mutta milloin  turvallisuudenhakuisuus ja kaavoihin kangistuminen menee liiallisuuksiin?

Jos takertuu päivästä toiseen samoihin rutiineihin ja turvallisuudentunteentavoitteluun estää myös itseltä mahdollisuuden toimivampaan työntekoon sekä arkeen. Itsensä kehittäminen on enää sivuseikka ja päätavoite on suoriutuminen. Olet ehkä jo useamman vuoden jämähtänyt käyttämään työssäsi samoja tutuiksi havaittuja menetelmiä, jotka päivästä toiseen kiroat toimimattomiksi. Et kuitenkaan ota selvää uusista tavoista toteuttaa asioita vaan toimit samalla tavoin, koska “Näin tämä on ennenkin tehty. On liian myöhäistä muuttaa mitään, tämä täytyy saada nyt vain nopeasti maaliin.” Tuttua?

 

Perusteet haltuun, jotta voi rikkoa kaavaa

 

Mainostoimistotyöskentely on hyvin monipuolista. Toimeksiantoja tulee laidasta laitaan esimerkiksi luovasta yritysilmeen suunnittelusta tarkkaan hinnaston päivitykseen. Ideointiin keskitytään eikä turvauduta ensimmäiseen mieleen juolahtaneeseen ajatukseen, jota lähdetään korvat sauhuten toteuttamaan. Kaikkea ajatellaan aina vähän pidemmälle ja huonotkin ideat sanotaan ääneen, sillä lopulta niistäkin voi syntyä jotakin suurta. Tavoitteena on keksiä pyörä tavallaan uudelleen, antaa asiakkaalle aina parasta.

Ollakseen täysillä luova, täytyy myös alan lainalaisuudet ymmärtää ja olla alati tietoinen, ennen kaikkea kiinnostunut, niin perinteisistä kuin uusista tavoista toteuttaa mainontaa. Materiaalivalinnat, värien käyttäytyminen, viestit, typografia, kuvamaailma. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mikä tässä meidän ideassa on niin huikea juttu, että se erottaa asiakkaamme kilpailijoista ja puhuttelee samalla kohderyhmää? Mikä on se punainen lanka? Mikä oikeasti toimii ja mikä ei? Paljon asioita mietittävänä. Mutta kun tietyt lainalaisuudet on opittu perinpohjaisesti, ei niihin tarvitse keskittää enää juurikaan energiaa. Tällöin voidaan panostaa täysillä siihen tärkeimpään, eli idean kehittelyyn ja luoviin läpimurtoihin. Loppu tuleekin kuin itsellään, jos ei nyt kokonaan niin ainakin melkein. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sitä nyt ainakin paljon toistellaan.

 

Luovuus ja rutiinit samassa paketissa

 

Kun sanon työskenteleväni mainostoimistossa, suurimmalle osalle tulee mieleen se perinteinen viinilasi kädessä haahuileva luova ja taiteellinen ideoija, joka päivät pitkät toteuttaa luovuuttaan. En halua shokeerata, mutta tosiasiassa homma ei mene aivan näin. Vaikka luovuus kuuluukin työhömme, täyttyvät päivämme myös rutiininomaisista hommista, jotka vaativat ennen kaikkea tarkkuutta, huolellisuutta, hyvää keskittymiskykyä ja tehokkuutta. On taulukoita ja graafeja, niistä jos jostain on luovuus kaukana. Tällainen vaihtelu jos jokin tulee kyllä päivittäin niin tarpeeseen!

Itse ainakin nautin, että työ on monipuolista. Pitkään luovan projektin parissa työskennellessä on välillä ihana antaa aivojen luovan puoliskon levätä ja tehdä sillä välin niitä tuttuja rutiinihommia, jotka eivät vaadi niin paljon uuden ideointia. Sama kaava pätee myös urheilussa, kun on tänään tehnyt jalkatreenin, voi huomenna antaa niiden levätä ja sillä välin treenata vähän vaikka yläkroppaa. Tehokasta, mutta samaan aikaan palauttavaa ja kehittävää. On hyvä muutenkin siirtyä hetkeksi pois työn parista, jota on tehnyt pitkän tovin. Pienen tauon jälkeen aivot ovat taas virkeät ja työtäkin katsoo taas uusin silmin, ehkäpä jopa uusin oivalluksin.

 

Mikään ei muutu, jos ei mitään muuta

 

Maailma muuttuu jatkuvasti. Ainoa vaihtoehto pysyä perässä on kehittää itseään ja toimintaansa muutoksen mukana. Muuten olet jumissa vanhentuneiden työskentelytapojen ja sen luomien ongelmien parissa päivästä toiseen. Vaikka parempien työskentelymetodien löytämiseen menisikin ensimmäisellä kerralla enemmän aikaa, se ottaa menetetyt tunnit takaisin seuraavilla kerroilla, kun palaat saman työtehtävän pariin. Kokeilusta huolimatta uusi menetelmä ei aina ole edes toimiva ilman jatkojalostusta, mutta se ei haittaa. Silloin ainakin tietää mikä ei toimi, kun ryhtyy miettimään asiaa uudestaan, uudelta pohjalta. Kaiken ei tarvitse onnistua kerralla. Älä siis pelkää epäonnistumisia.

 

“Change is the law of life, and those who look only to the past and present are certain to miss the future.” – John F. Kennedy

 

Jos asioiden haluaa muuttuvan niitä täytyy muuttaa. Haasta ja ylitä itsesi äläkä tyydy menemään sieltä, missä rima on potentiaaliasi alempana.

 

Eija Lalli, AD